Nyt kun täällä Lounais-Suomessakin on lunta hurjat määrät, niin helpoin menopeli taitaa olla potkukelkka. Tämä kelkka on hienoa käsityötä, iästä ei ole tietoa, mutta hyvin on säilynyt.

Toinen uusi hankinta on vanha kulunut kaappikello.

Nämä molemmat ovat siis peräisin huutokaupasta ja niihin liittyy aika huvittava tarina. Meklari huudatti tauluja, mutta kahden taulun välillä hän ottikin kohteeksi nämä nukkekotitavarat. Joku niistä jo huusi 25 euroa, mikä oli ihan hyvä hinta ja ihan viime tingassa melkein vieressäni ollut vanha mieshenkilö huusi 30 euroa ja huuto lyötiin kiinni. Kun nämä herralle tuotiin, hän kysyi, missä se taulu on. Hän siis luuli huutaneensa taulun, mutta sen sijaan saikin potkukelkan ja kellon. Mitähän mahtoi mielessään liikkua sillä hetkellä. Mies oli sattumalta huutokaupan kuolinpesän toimeksiantaja ja hänen mielestään taulu olisi mennyt liian halvalla, joten hän yritti nostaa hintaa. Siitäpä saikin nenilleen, kun ei ollut tarkkana.

Minä sitten käytin tilaisuutta hyväkseni ja tarjosin hänelle tavaroista 20 euroa. Kauppa syntyi välittömästi. Pitihän nämä pelastaa arvoiseensa paikkaan.

Talvisin terveisin